Tommy oli kuullut hyvää Seurasaaren ravintolan sunnuntaibrunssista. Sitähän piti testata.
Lista oli lupaava: kalaa graavattuna, vuolukermalla aateloitua metsäsienisalaattia, mummolan tillikurkkuja, suolakurkkua Myrskylästä luomuhunajan kera, Kolatun vuohenjuustotilan Ruska munajuustoa, Tove Törnblomin tuorejuustolevitettä Pernajasta jne.
Elokuun aamu oli kaunis. Saimme valita pöytämme tyhjässä ravintolassa. Terassilta avautui kansallisromanttinen maisema. Täydellistä! Tavallisesti brunssipöydän ympärillä on tässä vaiheessa kova säpinä, mutta me saimme valita noutopöydästä rauhassa parhaat palat. Ei tungosta, ei jonottamista.
Ruoka - se tärkein - oli kuitenkin hyvin keskinkertaista. Seurueemme joutui mm. palauttamaan raa'at croissantit takaisin keittiöön. Kasvispääruoka oli vaatimaton ja lihapääruoka kylmä. Edes jälkiruokapöytä ei nostanut tunnelmaa. Mustikkapiirakassa oli tunkkainen jääkaapin maku. Palvelu sen sijaan oli ystävällistä ja ripeää.
Erinomaisesta ja kekseliäästä ruoasta 29 euroa olisi ollut hyvä diili, mutta ei tästä. Seurasaaren ravintolalla olisi kaikki edellytykset nousta klassikkobrunssipaikkojen joukkoon, mutta se vaatisi todellista rakkautta ruokaan.
 |
| Seurasaaren ravintolan miljöö ansaitsee viisi tähteä |
 |
| Alkupalapöydän antimia |
 |
| Kasvispääruoka |
 |
| Lihapääruoka |
 |
| Jälkiruoka |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti