Hävikistä Herkuksi: Lohihampurilaiset

Sunnuntaipäivän lohihampurilaisten tarina meni kutakuinkin näin:

Aamulla tuli keitettyä liian suuri annos kaurapuuroa. Tähteestä päätimme tehdä sämpylöitä.

Hävikkisämpylät

kaurapuuroa

pellavansiemenrouhetta

auringonkukansiemeniä

kuivahiivaa

hunajaa

vettä

vehnäjauhoja

Lämmitä vesi käden lämpöiseksi. Sekoita aineet nesteeseen niin, että taikinan koostumus on sopiva. Anna taikinan kohota. Tee taikinasta pieniä nyyttejä. Odota ja anna vielä kohota pellillä. Paista uunissa, kunnes rapeita. 

Eilisillan grillauksesta oli jäänyt syömättä kohtuullisen kokoinen pala lohta ja hieman salaattia. Loihdimme näistä seuraavan päivän lounaaksi  todellisen herkun eli 

Lohihampurilaiset

grillattua lohta 

hävikkisämpylöitä

salaattia

tomaattia

jogurttia / majoneesia 

cheddar-juustoa

punasipuli

suolakurkkua

tilliä

Halkaise sämpylät ja paahda pinnat rapeiksi. Lämmitä ja hienonna lohi esim. mikrossa. Viipaloi tomaatti ja punasipuli ohuiksi renkaiksi. Täytä sämpylät. 

Paahdoimme samalla myös pari kuivahtanutta ruisleipää. Lohi maistuu myös erinomaisesti ruisleivän kanssa! 

Tommys Köket testaa: Amerikan ihme Midhill

Tommysin testiryhmä jatkoi uurastustaan heti vapun jälkeen. Perjantai-illan ruoka puuttui ja päätimme suunnata hampurilaiselle Linnanmäen Kattilaan. Epäilymme Kattilan perjantai-illan suosiosta olivat kovasti liioiteltuja. Ainoastaan Midhill-ravintolassa oli tungosta, kun kaksi isompaa työporukkaa oli viimeistelemässä illallistaan. Muuten ravintolasali suorastaan kaikui tyhjyyttään. Ulkona puhaltava hyinen tuuli sekä Suomen MM-avausjääkiekko-ottelu verottivat osansa Linnanmäen kävijöistä.

Tarjoilija järjesti ystävällisesti seurueellemme kaksi pientä pöytää, jossa mahduimme sopivasti syömään. Vaikka ravintolan päätuote on hampurilainen, listalta löytyi myös muita annoksia, kuten salaatteja, kanaa ja pihvejä. Ruokalistaa selatessa iski heti valinnan vaikeus. Tuota voisin maistaa ja tuota. No, valitsin ravintolan nimikkotuotteen Midhill-hampurilaisen juustolla.  

Ranskalaiset olivat maukkaita, mutta rapeus jäi puuttumaan. Listalla kehuskeltiin, että ranut paistetaan ankanrasvassa. Hampurilaisten täytteet sen sijaan olivat mielikuvituksellisia ja selkeästi 2010-luvulta. 

Lasten annos oli 8 euroa. Siihen kuului pieni hampurilainen ja pienet (oikeasti pienet) ranskalaiset ja jäätelöpallo.

Ravintolan hinta-laatu -suhde oli minusta kohdillaan. Hampurilainen maksoi 8-14 euroa, lisuke 4-5 euroa tähän lisää sekä juoma päälle. Vaikka hampurilaisaterialle maksaa Midhill-ravintolassa kaksi kertaa niin paljon kuin viereisessä lintsiburgerissa, on annos mielestäni hintansa väärti.

Jälkiruoaksi tilattu juustokakku oli jumalaista. Pala oli iso ja siitä riitti kaikille. Milkshaket vannoivat amerikkalaisen makuperinteen nimeen,  mansikkapirtelössä maistui mansikka ja paksu maito. Jälkiruoaksi tilattu kahvi oli kylmää, mutta tämän voinee laskea alkukankeuden piikkiin. 

Jäimme jälkiruokien jälkeen keskustelemaan ruokailun helppoudesta ja tällaisten ruokapaikkojen puuttumisesta Helsingin ravintolakentästä. Siis paikka, jonne on helppo tulla lasten kanssa, palvelu on nopeaa ja ruoan laatu keskivertoa mielikuvituksellisempaa. Nyt sellainen siis löytyy! 

Mieltä jäi askarruttamaan yhden kilon Porterhouse-pihviannos ja sekä corn dog eli friteerattu hot dog. Näistä annoksista saadaan toivottavasti lisää tietoa myöhemmin.

Hävikistä herkuksi: Rääppiäiset

Rääppiäiset. Mikä ihana vanha suomalainen sana! Se tarkoittaa jälkipitoja eli niitä pirskeitä kun varsinaiset vieraat ovat jo lähteneet, mutta ruokaa olisi jäljellä yllin kyllin.

Juhlimme vastikään lapsemme syntymäpäiviä sukulaisten kanssa. Brunssipöydästä jäi jäljelle kakkua, piirakkaa, munkkeja, salaatteja, pyöryköitä, perunoita, kastikkeita. Päiväkemut painoivat luomia, synttärisankarikin oli jo kovilla kierroksilla, mutta laitoimme saman tien tekstiviestejä ystäville. Tulkaa ja pelastakaa meidät ruokahävikiltä! Varoitusaika oli lyhyt, mutta pian pöydän ympärillä oli jälleen mahtava puheensorina. Kakut ja suolaiset tekivät kauppansa.

Vielä rääppiäisistäkin jäi jäljelle munkkeja ja mustikkapiirakkaa. Vein ne seuraavana päivänä työpaikan kahvipöydälle, josta ne olivat kadonneet kahdessa tunnissa.

Tommys Köketin tämänkertainen Hävikistä Herkuksi -vinkki tulee siis tässä. Aina kun järjestät juhlat, mieti jo etukäteen myös mitä voit tehdä ylijäävälle ruoalle. Rääppiäiset on hauska tapa jatkaa kutsuja hieman rennommalla meiningillä. Työpaikan kahvipöytä oiva paikka mille tahansa herkulle.

Hävikistä herkuksi: Osta tussi ja pakasta!

Tommys Köketiä pyydettiin mukaan Hävikistä Herkuksi -tempaukseen. Kannatettava asia! Mukana on kolmisenkymmentä suomalaista ruokablogia. Tarkoituksena on pureutua tärkeään aiheeseen: kuinka vähentää roskikseen menevän ruoan määrää. Lisää tietoa kampanjasta löytyy Facebookista. 

Aloitamme pienellä niksipirkkamaisella vinkillä, joka liittyy pakastamiseen.

Pakastaminen on järkevän ruokatalouden kulmakivi. Arjen keskellä ylijäänyt ruoka jää helposti pakastamatta tai päätyy nimeämättömänä pakastimeen. Parin kuukauden kuluttua sitä sitten ihmettelee,  mitäköhän tässäkin rasiassa on.  Hyvä keitos saattaa päätyä lopulta biojäteastiaan. Maalarinteippi ratkaisisi ongelman, mutta miten sekin tuntuu niin kovin vaikealta.

Ratkaisu löytyi Ruotsista.

Meidän keittiön vakiovarustukseen on jo parin vuoden ajan kuulunut vesiliukoinen valkoinen tussi, joka on hankittu Tukholmasta. Tussi helpottaa pakastamisen kriittistä vaihetta, nimittäin merkitsemistä. Unohda  maalarinteipit ja kynät, kirjoita suoraan pakastusrasiaan. 

Olemme käyttäneet sitä sekä marjojen ja muiden syksyn herkkujen merkitsemiseen, mutta myös ruoan tähteiden pakastamisessa. Ruoan nimi ja päivämäärä, milloin se on tehty. Pakastimessa meillä omat lokerot valmiille ruoka-annoksille, marjoille ja jälkkäreille sekä yksi ruoka-aineille, kuten juustoraasteelle, tomaattikastikkeelle jne.

Meillä on jo toinen tussi kulunut loppuun. Tietääköhän joku mistä näitä saisi Helsingistä?

Intialainen minttukorianterikastike (Pudina Chutney)

Grillikausi 2012 on avattu! Tommyn vappupäivä vierähti ystävien kanssa tandoorikanavartaita grillaten ja auringosta nauttien. Tarjoilupöytä toimi nyyttäriperiaatteella. Meidän tehtäväksi jäi tuoda kastike tandoorikanalle sekä naanleipiä lisäkkeeksi. 

Tandoorikanan kanssa sopii mielestäni parhaiten minttukorianterikastike, jota tarjoillaan intialaisissa juhlissa yleensä alkupalojen (tandoorit, kababit tai pakodat) kastikkeena.  Chutney on aika voimakasta, joten sitä tarvitaan vain vähän maustamaan kanaa. Netistä löytyi monia variaatioita tästä, mutta mielestäni tämä oli paras. 

Minttukorianterikastikkeen lisäksi tarjosimme kanavartaiden kanssa naanleipiä (resepti seuraa myöhemmin), viipaloitua punasipulia ja turkkilaista jogurttia. 

Ainekset

mintun lehtiä (2 ruukkua)

korianterin lehtiä (2 ruukkua)

suolaa

juustokuminaa (tai pippuria)

kahden limen mehu

vihreä chiliä (1 pieni pikottuna)

punasipulia (1/2 sipulia)

valkosipulia (2-3 kynttä)

loraus vettä

(sokeria)

Pilko ainekset. Sekoita mikserissä/bamixilla juoksevaksi tahnaksi. 

Loppuun vielä aivan loistava intialainen Youtube-linkki kastikkeen tekemisestä, joka löytyi wikihow:n sivuilta. Kannattaa katsoa!