Hupparihörhöjen ruokakarnevaali #Slush14

Kun kasvuyrittäjien vuosittainen kohokohta Slush ilmoitti siirtyvänsä Messukeskukseen, ruuan ystävät huolestuivat. Metrilakua ja pannupizzasliceja? Ei tällä kertaa. Slush oli ajanut messukeskuksen omat vuokralaiset pois ja tuonut tilalle vaikuttavan listan tämän hetken kuumimpia tekijöitä. Lehdistössä Slushia on jo ehditty nimittää uudeksi Flowksi, ja yhtäläisyyksiä kieltämättä löytyykin etenkin ruokapuolelta.

Ensimmäisenä päivänä Tommys ehti maistaa Richard McCormickin raikkaan halloumilautasen sekä tavaramerkiksi muodostuneen kofta-annoksen. Halloumi oli hieman liian kovaksi, mutta muuten setti täytti odotukset erinomaisesti. Tapahtuma-alueella oli runsaasti kahvi/lepopisteitä, joissa tarjoiltiin niin perinteistä suodatinkahvia kuin erikoiskahvejakin ilmaiseksi. Kahvin ystävänä Tommys oli tästä erityisen iloinen.

Jälkiruoaksi kävin nappaamassa pikkupikarillisen Kolmen Kaverin ihanaa mustikka-kardemummajäätelöä. Kaverit kertoivat pohtivansa laajemminkin pikkuannosten myymistä, mutta tämänhetkiset tuotantotilat ovat siihen vielä liian pienet.

Slushin toisena päivänä kuuntelin edellisen päivän kehuja ja suuntasin Roslundin tiskille. Hiiligrilli ei valitettavasti ollut päässyt mukaan messukeskukseen. Silti Roslundin pulled pork -hampurilainen oli todella maistuva. Sämpylä oli samalla pehmeä ja rapea, lisukkeissa oli mainio tuhti maku. Ainoaksi ongelmaksi muodostui annoksen syöminen. Haarukka olisi ollut tarpeen.

Lopuksi kävin juttelemassa Ambronite-nimisen yrityksen edustajien kanssa. Pääsin maistamaan heidän tuotettaan. Seos maistui kauniisti sanottuna terveelliseltä. Minulle kerrtottiin, että jauheseos sisältää kaiken, mitä ihminen yhdellä aterialla tarvitsee. Scifiä tai ei, jauhe kiinnostaa maailmanlaajuisesti. Kun pojat vain ehtisivät toimittaa pussit kaikille halukkaille. Onnea matkaan!

Vähän vähemmän säätöä - Prisman kauppakassi

Kylmä hiki puski sunnuntai-iltana otsalle. Kaupat kiinni ja jääkaappi tyhjä. Pitkä arki edessä. Lähdin nettiin.

Kokeilin jo kesällä mökkireissulla Prisman kauppakassipalvelua, joka toimi mökkimatkalla moitteettomasti. Normaali tunnin seikkailu Hämeenlinnan Prismassa vaihtui viiden minuutin pitstopiksi Lielahdessa. Nyt oli aika testata, toimiiko palvelu marraskuisessa Helsingissä.

Pakko sanoa, että toimii. Nettikauppaa on helppo käyttää. Kaikki suosikkituotteet löytyivät ensimmäisillä hauilla. Hintataso vaikuttaa normaalilta.

Kotiinkuljetus olisi maksanut 9,90 euroa. Hinta on mielestäni ok, mutta alle satasen ostoksia ei ehkä kannata kuljetuttaa kotiin. Seuraavalle aamulle aikoja ei löytynyt, joten päädyin noutoon. Prisman käytävillä harhailu nälkäisten lasten kanssa ei ole lempipuuhaani. Se, että joku tekee tämän puolestani maksaa 3,90 euroa. Melko kohtuullista. Ja olisin maksanut kotiinkuljetuksestakin, jos aikataulut olisivat antaneet myötä.

Maksuvaihtoehtoina on joko luottokortti etukäteen tai maksu paikanpäällä. Kauppakeskus Kaaressa on erikseen noutopiste. Tavarat noudetaan kassoilta tilausnumeroa vastaan. Etukäteen pitää sopia kolmen tunnin aikaikkuna, jolloin ostokset noudetaan. Vastikään Kannelmäkeen on tullut myös pikaruokaketjuista tuttu drive-in-kaista, joka nopeuttaa noutoa.

No entäs kassien sisältö. Sitä sai mitä tilattiin. Ainoa erikoisuus oli muovipussien määrä. Jopa konetiskiaine oli pakattu erilliseen pieneen muovipussiin. Pientä liiottelua.

Joka tapauksessa Tommys Köket ennustaa tälle konseptille pitkää ikää ja kasvavaa käyttäjäjoukkoa. Odotan mielenkiinnolla Keskon ja Lidln vastaiskuja.

.

Syysillan matkahaaveita

Hei lukijat!

Viime kuukausina on tapahtunut niin paljon, että blogin päivitykselle ei ole jäänyt yhtään aikaa. Palaan niihin toivottavasti myöhemmin. Mutta tämä postaus on nyt pakko tehdä. 

Kokkasimme tänä iltana illallista ystävillemme. Mm. Pork Yakinikua (Suolaa ja Hunajaa -blogin reseptillä), lehtikaali- ja palsternakankuorichipsejä sekä uunikasviksia. Kaikki ruoat onnistuivat, mutta yksi ruokalaji innosti jälleen yli muiden ja lupasin vierailemme, että jaan reseptin blogissani. 

Ruoan jälkeen saunan lauteilla muistelimme Thaimaassa käytyjä ruokakursseja. Olen itse käynyt kerran Thaimaassa ruokakurssilla. Olimme pienellä saarella, jossa saaren (lähes) ainoan ravintolan kokki piti minulle yksityisoppitunnin. What would you like to learn? Som Tam, Green Curry, Red Curry, Pad Thai... ? Sovimme etukäteen ruokalajit ja parin tunnin kuluttua aloitimme. Keittiö oli siisti, veitset terävät ja tarvittavat ruoka-aineet oli otettu siististi esille. Vaikka muuten olosuhteet olivat alkeelliset, kädet pestiin ennen ruoan valmistusta ja minulle annettiin sekä esiliina että kokin hattu. Kylmää vaativat aineet, kuten katkaravut, pidettiin visusti jääkaapissa ja otettiin esille vasta juuri kun oli niiden aika. Kaikki reseptit olivat lopulta nopeita, yksinkertaisia ja tietysti maukkaita. 

Tältä kurssilta tarttui mukaan myös Som Tam, johon myös ystävämme olivat tykästyneet omilla reissuillaan. Tulisesta papaijasalaatista on varmasti yhtä monta versiota kuin kokkia, mutta tässä omani. Mistäs niitä Thaimaan lentoja oikein löytyykään :) ?

Som Tam kaalista

Valkokaalia

Valkosipulin kynsi

Kalakastiketta

Punaista chiliä

Palmusokeria

Ripaus suolaa

Limen mehu

lisäksi koristeluun maun mukaan hienonnettua korianteria, paahdettuja maapähkinöitä (tai suolapähkinöitä) ja katkarapuja.

Suikaloi kaali. Murskaa valkosipulin kynsi morttelissa, lisää kastikkeen muut ainesosat. Chilissä olen käyttänyt tuoreita kun niitä on löytynyt, purkista Sambal Oelekia tai pullosta Schiracha-kastiketta. Lopuksi lisää kaali. Pehmennä morttelissa ja koristele. 

Brunssikrapula

Kun Helsingin kahvilat ja ravintolat ryhtyivät yksi kerrallaan brunssipaikoiksi, riemuitsin. Töölöntorin TinTin Tango oli ollut vuosikaudet likimain ainoa rento viikonloppuaamun kohtauspaikka. Lisää mannermaista meininkiä, uusia vaihtoehtoja, ajattelin. Sitä on totisesti tullut. Brunssipartion vaikuttava lista Helsingin brunssipaikoista kertoo monipuolisesta tarjonnasta. Brunssista on tullut 2010-luvun seisova pöytä.

Mutta muoti-ilmiöllä on toinenkin puoli. Kaupungista on lähes mahdotonta löytää viikonloppuisin lounasta. Monella pikkuravintolalla on viikolla kekseliäs lounaslista, mutta kun väsynyt lauantaishoppailija etsii kunnon syötävää, vastassa onkin croissantteja, tuoremehua ja pahimmillaan nahistuneita kasviksia. Höttöä kovaan 15-20 euron hintaan.

Sunnuntaisin tilanne on vielä hankalampi. Kun kerrankin olisi aikaa syödä porukalla, kunnon ruokaa ei saa mistään. Monet suosikkipaikoistamme pitävät ovensa sunnuntaisin kiinni kokonaan. Ymmärrettävästi syynä ovat kovat henkilöstökulut. Ne paikat, jotka siitä huolimatta pitävät ovensa auki, ansaitsevat asiakkaansa.

Niinpä pyydämme sinulta hyvä lukijamme apua. Ilmianna meille kiva viikonloppuna lounasta tarjoava ravintola Helsingistä!