Tomaateista ja lastenkasvatuksesta

Vihreät tomaatintaimet komeilevat ikkunallamme nyt viidettä vuotta. Joka vuosi olemme oppineet tomaateista jotakin uutta. Syksyisin päätämme, että seuraavana vuonna emme tähän enää lähde, mutta kun maaliskuun ensimmäiset auringonsäteet pilkahtavat, järjestelemme taimiruukkuja taas riviin.

Tomaatintaimissa ja lapsissa on paljon yhtymäkohtia. Lähteekö siemen kasvamaan? Milloin se putkahtaa mullasta? Pieni taimi on hento eikä se vielä pärjää ilman lämpöä ja jatkuvaa huolenpitoa. Mutta kun se koulitaan, sen varsi on jo vankempi. Ruokahalu ehkä kasvaa, se vaatii enemmän tilaa ympärilleen.

Kasvuympäristön laatu korostuu. Toisaalta myös yksilökohtaiset alkavat näkyä. Tälläkin hetkellä huomaan, että komein taimista ei suinkaan ole se, jolla on paras ja suurin ruukku vaan eräs yksilö, joka kasvaa pienessä jogurttipurkissa.

Kun kevät etenee, päästämme tomaatintaimet ulos ensin pienille retkille, sitten koko päiväksi (toki suoralta auringolta suojaten) ja lopulta annamme niiden viettää yönkin ulkona. Kesällä ne tarvitsevat paljon vettä ja tarpeen tullen myös lannoitetta. Ravinteikas multa on ehdoton edellytys tomaatin tasapainoiselle kasvulle.

Yleensä tähän asti on mennyt hyvin. Tomaatti alkaa tuottaa terttuja, heinäkuu on kuumimmillaan. Sitten alkaa kriittinen vaihe, murrosikä, jolloin vanhemmat katoavat kuvioista. Me lähdemme matkalle, olemme pari viikkoa poissa. Kukaan ei ehdi kastella tomaatteja joka päivä. Kevään ponnistelut valuvat hukkaan.

Kun palaamme reissulta, teini on viettänyt huonoa elämää, odottaa meitä nuukahtaneena. Nypimme varkaita ja kastelemme liki epätoivoisia tapauksia. Elokuussa meillä on tomaatteja. Osa on vihreitä, osa vetisiä, osa ei ehdi koskaan valmistua, silti olemme niistä mahdottoman ylpeitä. Saatamme syödä muutaman.

Opimme joka vuosi jotakin. Ehkä tänä vuonna otamme taimet mukaan lomareissulle.

P.S. Teineistä lisää YLE Teeman upeasti toteutetussa sarjassa Tunne minut http://areena.yle.fi/tv/1857169

Mokon mainio brunssi

Tommys kävi ystävien kanssa Sörnäisiin avatussa Mokossa lauantaibrunssilla. Paikka on laitettu tuttuun Moko-tyyliin. Monissa brunssipaikoissa on paljon hälinää, tuoleja ja pöytiä, mutta täällä oli maltettu jättää tyhjää tilaa oikeisiin paikkoihin. Miljööstä oli saatu kertakaikkisen miellyttävä, tilaa on lapsillekin.

Brunssiin kuuluu mm. ruokaisa kanasalaatti, Kanniston leipää, luomusämpylöitä sekä leivän päälle kurkut, tomaatit ja juustot. Talon oma appelsiini-inkiväärimarmeladi oli hyvää tuoreiden croissantien kanssa. Lisäksi pöydässä oli makeaa yllin kyllin. Oli hedelmiä, pannukakkua ja itsetehtyä pullavanukasta. Kahvi oli Kaffa Roasteryltä. Erityisesti seurueemme tykkäsi herkkujogurttiannoksesta, joka tarjoiltiin suloisessa lasipurkissa.

Mokon brunssin hinta on 15,90 - 17,50 kahvista tai smoothiesta riippuen.

Emme keksi moitittavaa. Mukavaa saada itäiseen kantakaupunkiin uusi brunssipaikka!

http://www.moko.fi/moko/myymalat/lauantaibrunssi

ps. Tässäkin paikassa pöytävaraus on lähes pakollinen, varsinkin jos olet saapumassa isommalla seurueella.

Kuuma ketjutunnustus

Tommys ei ole ketjuruokaloiden kannattaja, mutta yksi poikkeus löytyy Helsingin Kampista Narinkkatorin laidalta. Parjatun S-ketjun Bravuria on yllättävän hyvä pastapaikka.

Liikeidea on samanlainen kuin Rautatientorin Vapianolla. Pastaa käydään jonottamassa tiskillä, jossa se tehdään asiakkaan silmien alla.

Jonottaminen tietenkin on tylsää ja ison porukan kanssa homma hajoaa helposti käsiin, mutta poikkeuksellisen maukkaat ja tuoreet pastat ratkaisevat pelin. Suosikkimme on mausteinen arrabiata, kaksivuotiaamme rakastaa gamberi-pastaa. Tässä ravintolassa on helppo käydä lapsen kanssa.

Heitämme vielä haasteen S-ryhmälle. Kun Bravuriassa osataan tehdä niin hyvää tuorepastaa, miksi sitä ei myytäisi esimerkiksi lähialepoissa tai S-marketeissa?

Pieni Ravintola Rajamäellä

Kokkituttavani Antti ja Ellen toteuttivat unelmansa ja avasivat tammikuussa oman ravintolan uuden kotipaikkakuntansa Rajamäen keskustaan Nurmijärven pohjoiskolkkaan. Mikä kulttuuriteko! Tämän maan pizzerioiden ja ABC-huoltamoiden kyllästämät kylät ja pikkukaupungit tarvitsevat juuri tämän kokkipariskunnan kaltaisia rohkeita tekijöitä.


Normioloissa Pieni Ravintola toimii lounas- ja brunssipaikkana, mutta varasimme ravintolan illaksi kahdeksan hengen seurueelle. Menu oli meille räätälöity. Alkusalaatissa oli päärynää ja parmesan-lastuja ja alkukeittona oli sienicappucinokeitto. Pääruokana oli ylikypsää häränhäntää, pinaattirisottoa sekä rosmariinikastiketta. Jälkiruoaksi saimme suklaakakkua ja italianmarenkia. 


Annokset olivat bistro-henkisiä. Vatsa täyttyi ja maut olivat kohdallaan. Häränhäntä oli todella hyvää. Kivaa ideaa oli myös sienicappuccinokeitossa. Kaikesta näki, että Antti ja Ellen ovat hommassa mukana koko sydämellään.

Tommys Köket haluaa toivottaa pitkää ikää Pienelle Ravintolalle. Näitä lisää!

www.pieniravintola.fi

Hävikistä herkuksi - Vietnamilaiset Bánh mì -patongit lampaanpaistista

Myönnetään. Pääsiäisen jälkeen lammasta on syöty ähkyyn asti, mutta vieläkin jääkaapissa on lammaspaistia jäljellä. Huippuyksinkertainen tapa siirtää pääsiäismaut uusiin sfääreihin on vaihtaa manteretta Euroopasta Aasiaan. Aivan erinomainen resepti vietnamilaisiin patongeihin löytyy Nannan Kaikki Äitini Reseptit - blogista. Hävikistä herkuksi -ruokaa syntyy helposti, kun korvaat possun  lammaspaistilla.

Patonkireseptin salaisuus on thaimaalainen Nahm Jim -kastike. Olen kokeillut vaihdella hieman noita suhteita, mutta Ankerias Vipusen reseptin suhteet tuntuvat toimivan, siinä kaikki maut ovat hyvässä tasapainossa. Korianterin juurta saa joko ostamalla korianterin ruukussa ja pesemällä kasvin juuret tai sitten aasialaisista kaupoista, joissa tuorekorianteri myydään juurineen.

Ostin tänään Framboisin Lodeve -juureen tehdyn patongin, korianteripuskan ja pari limeä kaupasta. Muut ainekset löytyivätkin kaapista.

Sopii mainiosti myös eväspatongiksi!

Vietnamilaiset Bánh mì -patongit lampaanpaistista

patonki halkaistuna
muutama salaatinlehti (käytin muutaman rucolan lehden)
kurkkua
pari fetajuustoviipaletta
ylijäänyttä lammaspaistia
turkkilaista jogurttia
Nahm Jim -kastiketta
korianteria ja minttua

Täydensin subiani seuraavilla aineksilla:

viipale ilmakuivattua kinkkua (ei tarpeellinen)
ylijäänyttä porkkanadippiä

Patonkeihin sopivat lisätäytteiksi

paahdetut suolapähkinät
kevätsipuliöljy
mummon kurkut
etikkaporkkanat (valmistetaan mummon kurkkujen tapaan)

Nahm Jim -kastike

2 valkosipulin kynttä
2 pientä punaista chiliä
2 pientä vihreää chiliä

1 dl kalakastiketta
0,5 dl palmusokeria
0,75 dl limen mehua
2 korianterin juurta
2 cm pala inkivääriä

Laita ainekset tehosekoittimeen tai murskaa morttelilla. Tulisempi versio tulee, jos jätät chileihin myös siemenet. Kastike on valmista, kun seos on tasaista.

Halkaise patonki. Lämmitä lammas esim. mikrossa kuumaksi. Riko lihan rakenne nyhtämällä. Täytä patonki ja nauti!