Vähän vähemmän säätöä - Prisman kauppakassi

Kylmä hiki puski sunnuntai-iltana otsalle. Kaupat kiinni ja jääkaappi tyhjä. Pitkä arki edessä. Lähdin nettiin.

Kokeilin jo kesällä mökkireissulla Prisman kauppakassipalvelua, joka toimi mökkimatkalla moitteettomasti. Normaali tunnin seikkailu Hämeenlinnan Prismassa vaihtui viiden minuutin pitstopiksi Lielahdessa. Nyt oli aika testata, toimiiko palvelu marraskuisessa Helsingissä.

Pakko sanoa, että toimii. Nettikauppaa on helppo käyttää. Kaikki suosikkituotteet löytyivät ensimmäisillä hauilla. Hintataso vaikuttaa normaalilta.

Kotiinkuljetus olisi maksanut 9,90 euroa. Hinta on mielestäni ok, mutta alle satasen ostoksia ei ehkä kannata kuljetuttaa kotiin. Seuraavalle aamulle aikoja ei löytynyt, joten päädyin noutoon. Prisman käytävillä harhailu nälkäisten lasten kanssa ei ole lempipuuhaani. Se, että joku tekee tämän puolestani maksaa 3,90 euroa. Melko kohtuullista. Ja olisin maksanut kotiinkuljetuksestakin, jos aikataulut olisivat antaneet myötä.

Maksuvaihtoehtoina on joko luottokortti etukäteen tai maksu paikanpäällä. Kauppakeskus Kaaressa on erikseen noutopiste. Tavarat noudetaan kassoilta tilausnumeroa vastaan. Etukäteen pitää sopia kolmen tunnin aikaikkuna, jolloin ostokset noudetaan. Vastikään Kannelmäkeen on tullut myös pikaruokaketjuista tuttu drive-in-kaista, joka nopeuttaa noutoa.

No entäs kassien sisältö. Sitä sai mitä tilattiin. Ainoa erikoisuus oli muovipussien määrä. Jopa konetiskiaine oli pakattu erilliseen pieneen muovipussiin. Pientä liiottelua.

Joka tapauksessa Tommys Köket ennustaa tälle konseptille pitkää ikää ja kasvavaa käyttäjäjoukkoa. Odotan mielenkiinnolla Keskon ja Lidln vastaiskuja.

.

Sananen suunnitelmaruokataloudesta

Käymme kaupassa kerran viikossa. Näin ei ole ollut aina. Saimme viime vuonna vauvan ja yhtäkkiä aika oli kortilla. Huomasimme, että arki-iltoina iso osa ajastamme kului päivän ruoan keksimiseen, kaupassa käyntiin ja ruoanlaittoon. Melko dinkkua, totesimme ja päätimme laittaa konseptin uusiksi.

Lauantaina otimme esiin kalenterin, kasan mieluisimpia kokkikirjoja sekä tyhjää paperia. Hahmottelimme seuraavan viikon ruoat kalenteriin ja teimme kauppalistan. Yksinkertaista, mutta meille vallankumouksellista. Aloimme syödä entistä paremmin ja aikaa jäi kaikkeen muuhun kivaan. Erityisen paljon minua ilahdutti se, ettei kaupassa tarvinnut ravata enää joka päivä.

Viikkosuunitelmassa on myös vaikeita paloja. Kalaa ei voi ostaa viiden päivän päästä syötäväksi eikä lihakaan säily loputtomiin jne. Olemme ratkaisseet ongelman niin, että meillä syödään lihaa ja kalaa pääsääntöisesti alkuviikosta. Loppuviikosta on kasvis- ja pakkasruokien vuoro. Ja sääntöihin tehdään poikkeuksia. Jos perjantaina tekee mieli sushia, niin sitten haetaan kala keskustan kalakauppiaalta perjantaina työpäivän päätteeksi. Tuoretta leipää ja maitoakin tankataan tarpeen vaatiessa lähikaupasta, mutta näitä reissuja ei lasketa.

Kesällä suunnitelmaruokatalous oli tauolla, mutta nyt kun lomat loppuivat kaivoimme jälleen kynät, kalenterit ja kokkikirjat esiin. Olen taas ihan intona systeemistä.