Tarjoilija järjesti ystävällisesti seurueellemme kaksi pientä pöytää, jossa mahduimme sopivasti syömään. Vaikka ravintolan päätuote on hampurilainen, listalta löytyi myös muita annoksia, kuten salaatteja, kanaa ja pihvejä. Ruokalistaa selatessa iski heti valinnan vaikeus. Tuota voisin maistaa ja tuota. No, valitsin ravintolan nimikkotuotteen Midhill-hampurilaisen juustolla.
Ranskalaiset olivat maukkaita, mutta rapeus jäi puuttumaan. Listalla kehuskeltiin, että ranut paistetaan ankanrasvassa. Hampurilaisten täytteet sen sijaan olivat mielikuvituksellisia ja selkeästi 2010-luvulta.
Lasten annos oli 8 euroa. Siihen kuului pieni hampurilainen ja pienet (oikeasti pienet) ranskalaiset ja jäätelöpallo.
Ravintolan hinta-laatu -suhde oli minusta kohdillaan. Hampurilainen maksoi 8-14 euroa, lisuke 4-5 euroa tähän lisää sekä juoma päälle. Vaikka hampurilaisaterialle maksaa Midhill-ravintolassa kaksi kertaa niin paljon kuin viereisessä lintsiburgerissa, on annos mielestäni hintansa väärti.
Jälkiruoaksi tilattu juustokakku oli jumalaista. Pala oli iso ja siitä riitti kaikille. Milkshaket vannoivat amerikkalaisen makuperinteen nimeen, mansikkapirtelössä maistui mansikka ja paksu maito. Jälkiruoaksi tilattu kahvi oli kylmää, mutta tämän voinee laskea alkukankeuden piikkiin.
Jäimme jälkiruokien jälkeen keskustelemaan ruokailun helppoudesta ja tällaisten ruokapaikkojen puuttumisesta Helsingin ravintolakentästä. Siis paikka, jonne on helppo tulla lasten kanssa, palvelu on nopeaa ja ruoan laatu keskivertoa mielikuvituksellisempaa. Nyt sellainen siis löytyy!
Mieltä jäi askarruttamaan yhden kilon Porterhouse-pihviannos ja sekä corn dog eli friteerattu hot dog. Näistä annoksista saadaan toivottavasti lisää tietoa myöhemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti