Flow Festival 2013

Vuoden tärkein ruoka- ja musiikkifestivaali on takana. Tässä tuoreeltaan Tommysin arvio festareiden ruokatarjonnasta.

Ruoan suhteen Flow Festival on ollut jo pitkään valovuosia edellä maan muita festareita eikä Flow pettänyt tänäkään vuonna. Kesän 2013 festareista ainoastaan Ruisrockin Midhill ja Tall Ship Racesin Pure Bistro jäivät mieleen. Muuten suomalaiset kesätapahtumat tuntuvat edelleen olevan jatkuvaa paellapannurivistöä ja makkaramuikkuperunoita.

Myös Flown juomapuolella oli tapahtunut parannuksia edellisvuosiin verrattuna. Uutuutena oli mm. erikoisolutbaari sekä gt-baari. Yhtenäinen anniskelualue oli myös ehdotonta plussaa, samoin yhteen euroon laskeneet tölkki/pullopantit. Raatimme suppean otoksen perusteella Flow oli myös halvin tämän kesän festareista (vrt. Ruisrock, Kaisaniemen Helsinki Classic Rock sekä Summer Sound Festival).

Mutta ruoka-arvioihin, tässäpä niitä:

New York Ninja ****

testasimme: New York naudanlihaburgerit (10e) x 3 kpl (perjantaina n. 18.00)

Tätä oli odotettu vuosi. Heti porttien auettua testiryhmämme ei rynnännyt varaamaan eturivin paikkoja Alicia Keyesin keikalle vaan säntäsimme suoraan Nykin ninjojen huomaan. Ei pettänyt. Kiitos ja kumarrus, olkoon voima, minttu-korianteri-basilikasilppu ja sriracha-kastike kanssanne, ikuisesti. Miinusta sämpylän margariinisesta sivumausta. Ja siitä, että sämpylä oli kylmä.

Sandro ****

testasimme: BBQ kanavartaat korianterin ja ras el hanoutin kera (12e), vuohenjuusto-pinaatti-aprikoosipiiras (tai vastaava, 12e), jäätee (3e) (useita kertoja sekä perjantaina että lauantaina)

Seurueemme festaricatering oli tässä. Täydellinen sijainti, lyhyet jonot ja sekä aivan käsittämättömän kauniit ja maukkaat annokset varmistivat sen, että päädyimme tänne yhä uudestaan. Varmistimme myös, että kaikki kaverimme söivät täällä. Eivätkä pettyneet. Miinusta: huippuunsa viety annosten rahastus ja tarjoilu aiheutti sen, että osa annoksista oli kylmiä. ja se, että ne säilötyt sitruunat loppuivat jo lauantai-iltapäivästä!

Pipsa Hurmerinta ****

testasimme: luomumustapapukeiton (8e) ja juuresranskalaiset (5e) (useita kertoja sekä perjantaina ja lauantaina)

Kolmas festarisuosikkimme. Top Chef-tuomari Pipsa on Flow-konkari, jonka ruokia olemme maistelleet jo monena vuotena peräkkäin. Tämän vuotinen luomumustapapukeitto vei kielen. Ei lisättävää. Paitsi että Pipsa, saisinko sen reseptin, kiitos?

Sampanjabaari ****

testasimme: 70 euron Lanson uima-altaan, laseittain normaalia tai pinkkiversiota 10 euroa/lasi + 2 euron pantti. 

Festareiden ehdottomasti paras julkkisten ja kavereiden spottauspaikka. Vaarana jumitus, rahojen menetys ja keikkojen missaaminen.

Tori ***

testasimme: Torin lihapullat (12e) ja häränrinta-empanadakset (12e) (perjantaina n. klo 21.00)

Taattua Tori-laatua. Varsinkin empanadakset, uh!

Grotesk ***

testasimme: Groteskburgerin + milkshaken (15e) (lauantaina n. klo 22.00)

Annos tarjoiltiin ranujen kera. Raaka-aineet kunnossa. Tommysille valikoitui pieni ja palanut pihvi, joka kylläkin maistui erinomaiselle Nick Caven keikkaa odotellessa. Ei ehkä kaupungin paras burgeri, mutta jonosta päätellen festarikansan suosiossa. Miinusta: Teltan työolot muistuttivat savusaunaa. 

Street Gastro ***

testasimme: possusandwichin (10e) ja kasvissandwichin (10e) (perjantai n. 21.00)

Homma toimi tosi hyvin, ihmisiä tungeksi tasaisena virtana hakemaan Street Gastron jo klassikoiksi muodostuneita sänkkäreita. Erittäin hyvät ja tuoreet maut, tosin possusta tuli joulukinkku mieleen. Oliko mausteena mustaa suolaa? Vegeannos voitti jälleen kerran liha-annoksen.

Twisted Street Kitchen ***

testasimme: kanaa massaman-currykastikkeessa (12e) (lauantaina n. 23.00)

Currynnälkäisille erinomainen pläjäys. Riisiä oli ehkä liikaa ja se oli jäänyt annoksissamme hieman jopa liiankin al denteksi. Musiikki oli liian kovalla. Ihmiset juttelivat siellä, eivät tanssineet.

Erikoisolutbaari ***

testasimme: Stallhagenin American Pale Alen (6%, 8e) ja Solin (6,5e)

Oluen ystäville vihdoinkin jotain muuta kuin ainaista Heinekeniä (5,5e). Olikohan Stallhagenissa festareiden paras promille/hintasuhde? Nopea palvelu.

Mille Mozzarelle **

testasimme: porchetta-lihapladinan (8e) (lauantaiaamuna n. 00.30)

Kaikki piti olla kunnossa. Muutaman oluen aiheuttama suolaisen nälkä, italialaiset raaka-aineet. Ehkä vähän liian suolaiset maut sekä wrapin hajoaminen rinnuksille veivät tähtiä tältä annokselta. 

Umeshu **

testasimme: 8 palan sushilajitelman (12e) (lauantaina n. 23.00)

Festareilla sushia, jee, mutta kovin oli pieni annos. Ja palvelu huonoa. Ja se musa oli tosi kovalla. 

Testaamatta jäivät ainakin (mutta varmasti erinomaiset) Fafa's, Sunn ja Cholo.

---

Festareiden pisimmät jonot: Ei tällä kertaa naisten vessajono, vaan Fafasin edessä, jatkuvasti. Kertoiko suosiosta vai hitaasta palvelusta? Ravintola oli myös meidän testauslistalla, mutta päätimme käyttää jonotusajan musiikin kuunteluun. 

Festareiden paras annos: kiistattomasti Pipsa Hurmerinnan luomumustapapukeitto. Ja se tomaattiavokado(avomaankurkku?)salsa!

---

musasta vielä,

Heineken O.S.S. oli taas täynnä ihmisiä ja mielenkiintoisimpia vetoja. odotukseni Liemisen keikalle olivat ehkä liian kovat, mutta festarit aloittanut Anni oli oikein mieluisa tuttavuus. Muita festareiden musiikillisia kohokohtia oli armoton Nick Cave, ihana Aino Venna, ihmisiä tanssimaan piiskannut Huoratron, rakkautta huokunut Cody ChestnuTT, Ebo Taylorin jamit sekä hypnoottinen Minä ja Ville Ahonen. Jens Lekmanille ja Samae Koskiselle päälava oli ehkä liian iso.  Perjantai-illan Tavastian lauantai(!)-disko on myös klassikko, mummotunneliksi ristimämme diskoiloittelu on ollut jokaisen festari-illan huippupäätös!

---

Tommysille tästä vuodesta jää mieleen ammattimaiset ruokakojut, hyvät ystävät sekä mahtavat musakokemukset. Ensi vuonna uudestaan, kiitos Flow!

btw. NYT testasi kattavasti kaikki ruokakojut, propsit siitä. Tuon kierroksen jälkeen testiryhmällä oli varmasti ähky!