Kalatacot!

Marraskuinen iltapäivä vuonna 2015 San Diegon uneliaalla rantatiellä. Tauko Encinitaksen surffikylän kalaravintolassa. Unohtumaton lounas johti siihen, että kalatacoista on tullut meidän perheen viikottainen suosikki sushin rinnalle. 

Kiireinen korvaa pankoturskan kalapuikoilla. Varioida voit vaikka kuinka. Kunhan muistat käyttää pehmeää pientä tortillaa sekä laadukasta salsa-kastiketta. 

Tarvitset:

• Tomaatteja
• Korianteria
• Limeä
• (Puna- tai) Valkokaaliraastetta 
• Kypsä avokado
• Kevätsipulia 
• (Punainen chili)

• Pieniä tortilla-lettuja 

• Creme Fraiche
• Majoneesia
• Turskaa tai muuta vaaleaa ruodotonta kalaa
• Kananmuna
• Jauhoja
• Panko/korppujauhoja leivitykseen
• Tulinen salsakastike (esim. Lopez y lopezin mangosalsa)

Lisäksi (maun mukaan):

• Mustapapuja
• Cheddar-raastetta
• Mango-paloja

Raasta kaali, silppua korianteri ja kevätsipuli sekä pilko avokado ja tomaatit. Sekoita tomaatit, sipuli, korianteri ja lisää ripaus suolaa ja loraus oliiviöljyä. Mausta limemehulla ja halutessasi chilillä. Tuoretomaattisalsa on valmis. Ota tomaattisalsasta n. 1/2 dl ja sekoita se avokadon kanssa. Guacamole on valmis. 

Valmista kastike. Sekoita 1:1 creme fraicheta ja majoonesia. Mausta suolalla ja limellä.

Leikkaa turska n. 1,5 cm paksuisiksi paloiksi. Mausta suolalla, pyöräytä ensin jauhoissa, sitten munassa ja pankojauhoissa. Paista reilussa öljyssä paistinpannulla kullankeltaiseksi. 

Lämmitä tortillaletut joko uunissa tai paistinpannulla. 

Kokoa kalatacot:

Tortilla + Creme Fraiche/Majoneesi + Kala + Kaaliraaste + Tomaattisalsa + Guacamole + päälle tulinen salsa kastike. 

Pääruoaksi menee helposti 4 - 5 tacoa / ruokailija

Hupparihörhöjen ruokakarnevaali #Slush14

Kun kasvuyrittäjien vuosittainen kohokohta Slush ilmoitti siirtyvänsä Messukeskukseen, ruuan ystävät huolestuivat. Metrilakua ja pannupizzasliceja? Ei tällä kertaa. Slush oli ajanut messukeskuksen omat vuokralaiset pois ja tuonut tilalle vaikuttavan listan tämän hetken kuumimpia tekijöitä. Lehdistössä Slushia on jo ehditty nimittää uudeksi Flowksi, ja yhtäläisyyksiä kieltämättä löytyykin etenkin ruokapuolelta.

Ensimmäisenä päivänä Tommys ehti maistaa Richard McCormickin raikkaan halloumilautasen sekä tavaramerkiksi muodostuneen kofta-annoksen. Halloumi oli hieman liian kovaksi, mutta muuten setti täytti odotukset erinomaisesti. Tapahtuma-alueella oli runsaasti kahvi/lepopisteitä, joissa tarjoiltiin niin perinteistä suodatinkahvia kuin erikoiskahvejakin ilmaiseksi. Kahvin ystävänä Tommys oli tästä erityisen iloinen.

Jälkiruoaksi kävin nappaamassa pikkupikarillisen Kolmen Kaverin ihanaa mustikka-kardemummajäätelöä. Kaverit kertoivat pohtivansa laajemminkin pikkuannosten myymistä, mutta tämänhetkiset tuotantotilat ovat siihen vielä liian pienet.

Slushin toisena päivänä kuuntelin edellisen päivän kehuja ja suuntasin Roslundin tiskille. Hiiligrilli ei valitettavasti ollut päässyt mukaan messukeskukseen. Silti Roslundin pulled pork -hampurilainen oli todella maistuva. Sämpylä oli samalla pehmeä ja rapea, lisukkeissa oli mainio tuhti maku. Ainoaksi ongelmaksi muodostui annoksen syöminen. Haarukka olisi ollut tarpeen.

Lopuksi kävin juttelemassa Ambronite-nimisen yrityksen edustajien kanssa. Pääsin maistamaan heidän tuotettaan. Seos maistui kauniisti sanottuna terveelliseltä. Minulle kerrtottiin, että jauheseos sisältää kaiken, mitä ihminen yhdellä aterialla tarvitsee. Scifiä tai ei, jauhe kiinnostaa maailmanlaajuisesti. Kun pojat vain ehtisivät toimittaa pussit kaikille halukkaille. Onnea matkaan!

Vähän vähemmän säätöä - Prisman kauppakassi

Kylmä hiki puski sunnuntai-iltana otsalle. Kaupat kiinni ja jääkaappi tyhjä. Pitkä arki edessä. Lähdin nettiin.

Kokeilin jo kesällä mökkireissulla Prisman kauppakassipalvelua, joka toimi mökkimatkalla moitteettomasti. Normaali tunnin seikkailu Hämeenlinnan Prismassa vaihtui viiden minuutin pitstopiksi Lielahdessa. Nyt oli aika testata, toimiiko palvelu marraskuisessa Helsingissä.

Pakko sanoa, että toimii. Nettikauppaa on helppo käyttää. Kaikki suosikkituotteet löytyivät ensimmäisillä hauilla. Hintataso vaikuttaa normaalilta.

Kotiinkuljetus olisi maksanut 9,90 euroa. Hinta on mielestäni ok, mutta alle satasen ostoksia ei ehkä kannata kuljetuttaa kotiin. Seuraavalle aamulle aikoja ei löytynyt, joten päädyin noutoon. Prisman käytävillä harhailu nälkäisten lasten kanssa ei ole lempipuuhaani. Se, että joku tekee tämän puolestani maksaa 3,90 euroa. Melko kohtuullista. Ja olisin maksanut kotiinkuljetuksestakin, jos aikataulut olisivat antaneet myötä.

Maksuvaihtoehtoina on joko luottokortti etukäteen tai maksu paikanpäällä. Kauppakeskus Kaaressa on erikseen noutopiste. Tavarat noudetaan kassoilta tilausnumeroa vastaan. Etukäteen pitää sopia kolmen tunnin aikaikkuna, jolloin ostokset noudetaan. Vastikään Kannelmäkeen on tullut myös pikaruokaketjuista tuttu drive-in-kaista, joka nopeuttaa noutoa.

No entäs kassien sisältö. Sitä sai mitä tilattiin. Ainoa erikoisuus oli muovipussien määrä. Jopa konetiskiaine oli pakattu erilliseen pieneen muovipussiin. Pientä liiottelua.

Joka tapauksessa Tommys Köket ennustaa tälle konseptille pitkää ikää ja kasvavaa käyttäjäjoukkoa. Odotan mielenkiinnolla Keskon ja Lidln vastaiskuja.

.

Syysillan matkahaaveita

Hei lukijat!

Viime kuukausina on tapahtunut niin paljon, että blogin päivitykselle ei ole jäänyt yhtään aikaa. Palaan niihin toivottavasti myöhemmin. Mutta tämä postaus on nyt pakko tehdä. 

Kokkasimme tänä iltana illallista ystävillemme. Mm. Pork Yakinikua (Suolaa ja Hunajaa -blogin reseptillä), lehtikaali- ja palsternakankuorichipsejä sekä uunikasviksia. Kaikki ruoat onnistuivat, mutta yksi ruokalaji innosti jälleen yli muiden ja lupasin vierailemme, että jaan reseptin blogissani. 

Ruoan jälkeen saunan lauteilla muistelimme Thaimaassa käytyjä ruokakursseja. Olen itse käynyt kerran Thaimaassa ruokakurssilla. Olimme pienellä saarella, jossa saaren (lähes) ainoan ravintolan kokki piti minulle yksityisoppitunnin. What would you like to learn? Som Tam, Green Curry, Red Curry, Pad Thai... ? Sovimme etukäteen ruokalajit ja parin tunnin kuluttua aloitimme. Keittiö oli siisti, veitset terävät ja tarvittavat ruoka-aineet oli otettu siististi esille. Vaikka muuten olosuhteet olivat alkeelliset, kädet pestiin ennen ruoan valmistusta ja minulle annettiin sekä esiliina että kokin hattu. Kylmää vaativat aineet, kuten katkaravut, pidettiin visusti jääkaapissa ja otettiin esille vasta juuri kun oli niiden aika. Kaikki reseptit olivat lopulta nopeita, yksinkertaisia ja tietysti maukkaita. 

Tältä kurssilta tarttui mukaan myös Som Tam, johon myös ystävämme olivat tykästyneet omilla reissuillaan. Tulisesta papaijasalaatista on varmasti yhtä monta versiota kuin kokkia, mutta tässä omani. Mistäs niitä Thaimaan lentoja oikein löytyykään :) ?

Som Tam kaalista

Valkokaalia

Valkosipulin kynsi

Kalakastiketta

Punaista chiliä

Palmusokeria

Ripaus suolaa

Limen mehu

lisäksi koristeluun maun mukaan hienonnettua korianteria, paahdettuja maapähkinöitä (tai suolapähkinöitä) ja katkarapuja.

Suikaloi kaali. Murskaa valkosipulin kynsi morttelissa, lisää kastikkeen muut ainesosat. Chilissä olen käyttänyt tuoreita kun niitä on löytynyt, purkista Sambal Oelekia tai pullosta Schiracha-kastiketta. Lopuksi lisää kaali. Pehmennä morttelissa ja koristele. 

Brunssikrapula

Kun Helsingin kahvilat ja ravintolat ryhtyivät yksi kerrallaan brunssipaikoiksi, riemuitsin. Töölöntorin TinTin Tango oli ollut vuosikaudet likimain ainoa rento viikonloppuaamun kohtauspaikka. Lisää mannermaista meininkiä, uusia vaihtoehtoja, ajattelin. Sitä on totisesti tullut. Brunssipartion vaikuttava lista Helsingin brunssipaikoista kertoo monipuolisesta tarjonnasta. Brunssista on tullut 2010-luvun seisova pöytä.

Mutta muoti-ilmiöllä on toinenkin puoli. Kaupungista on lähes mahdotonta löytää viikonloppuisin lounasta. Monella pikkuravintolalla on viikolla kekseliäs lounaslista, mutta kun väsynyt lauantaishoppailija etsii kunnon syötävää, vastassa onkin croissantteja, tuoremehua ja pahimmillaan nahistuneita kasviksia. Höttöä kovaan 15-20 euron hintaan.

Sunnuntaisin tilanne on vielä hankalampi. Kun kerrankin olisi aikaa syödä porukalla, kunnon ruokaa ei saa mistään. Monet suosikkipaikoistamme pitävät ovensa sunnuntaisin kiinni kokonaan. Ymmärrettävästi syynä ovat kovat henkilöstökulut. Ne paikat, jotka siitä huolimatta pitävät ovensa auki, ansaitsevat asiakkaansa.

Niinpä pyydämme sinulta hyvä lukijamme apua. Ilmianna meille kiva viikonloppuna lounasta tarjoava ravintola Helsingistä!

Jääkaappiasukkaan yksivuotissynttärit

Onneksi olkoon pieni leipäjuuremme! Sinusta tuli tänään yksivuotias.

Näissä juhlissa on tapana onnitella myös vanhempia, jotka ovat hienosti selviytyneet ensimmäisen vuoden koettelemuksista. Ohjekirjoissa kerrotaan, että vaadit jatkuvaa huolenpitoa ja rakkautta ja sitä olemme tietenkin muutamia unohduksia lukuunottamatta tarjonneet. Et ole murjottanut, vaikka joskus olemmekin unohtaneet Sinut jääkaapin perukoille.

Yhteiseen taipaleeseemme on mahtunut jo nyt monta unohtumatonta hetkeä.

Kahden viikon kaukomatkamme ajaksi jouduit hoitoon, mutta kesän Portugalin reissusta selvisit jääkaapissa. Joskus olet kasvanut pitkiäkin aikoja häiriöttä, joskus taas leipomisintomme on ollut tiheää. Ruoaksi olet kuitenkin saanut viikottain lorauksen vettä ja vehnäjauhoja.

Yhteinen retkemme alkoi tasan vuosi sitten, kun laitoin lasipurkkiin rusinoita, sokeria ja lämmintä vettä. Muutamassa päivässä saavutit nykymuotosi ja pääsimme maistelemaan vaaleaa hapanjuurileipää sopivasti jouluksi. Olet siis oikeasti aito rusinahapanjuuri!

Olemme kyllä käyttäneet sinua muuhunkin kuin leipien tekemiseen. Pizzataikinaan lisäämme lähes aina hapanjuurta. Leipäjauhot ovat vaihdelleet emmer- ja spelttijauhoista grahamjauhoihin, vaikka Sinua, pääjuurta onkin ruokittu vain vehnäjauhoilla.

Vaikka välillä suhteellemme on hymähdelty, niin jokainen sinusta leivottu leipä on ollut vaivan arvoinen. Toivottavasti edessämme on vielä monta yhteistä leipähetkeä. Kiittäen,

Tommys Köket



Juuren käyttö leivonnassa

Leivonta tapahtuu jotakuinkin näin. Otetaan n. 100 g pääjuurta lasitölkistä. Sekoitetaan juureen vehnäjauhoja ja vettä niin, että syntyy "isäntä", eli suurempi juuri itse leivontaan. Suhde on n. 1080 g vehnäjauhoja ja 500 g vettä. Annetaan tekeytyä lämpimässä 5-8 tuntia. Jos leivot seuraavana päivänä, siirrä isäntä kylmään. Leivo ohjeen mukaisesti.

Muista kasvattaa lasipurkkiin jäänyttä loppuosaa tilkalla vettä ja vehnäjauholla.

Muita käytännön ohjeita/niksejä leipomiseen

- Juurta on suhteellisen helppo pitää aktiivisena. Siihen lisätään tilkka vettä ja jauhoja. Koostumuksen oppii aika nopeasti, minusta juuri saa olla aika kiinteää mutta lähempänä puuroa kuin taikinaa. Terve juuri kuplii ja kasvaa.

- Liian pieni juuriosuus taikinassa ei yleensä kohota kokotaikinaa tarpeeksi. Noudata siksi aina reseptejä ja aikoja tarkasti (tämä on tullut opittua kantapään kautta).

- Jauhoissa on erojaa, samoin jauhojen tuoreus vaikuttaa siihen, kuinka paljon vettä tarvitaan. Pyri käyttämään tuoreita luomuvehnäjauhoja.

- Ruotsissa on jo olemassa taikinajuurihotelli niille, jotka haluavat jättää juurensa hoitoon pidemmän matkan ajaksi. http://www.urbandeli.org/bageriet/

Bistro Sinne Porvoossa on maineensa veroinen

"Tämä on paras hampurilainen ikinä!" Tässä kolmevuotiaamme kommentti Bistro Sinnen lasten hampurilaisannoksesta, johon kuului korillinen suussa sulavia kullankeltaisia ranskalaisia.

Sinne sijaitsee Porvoon Taidetehtaalla noin viiden minuutin kävelymatkan päässä vanhasta kaupungista. Bistro on toiminut puolisentoista vuotta, mutta vasta nyt ehdimme testaamaan tätä paljon kehuttua (Hesarin NYT-liitteessä viisi tähteä, 50 parasta ravintolaa 2012 -listan 11. sija) ravintolaa.

Kolmivuotiaamme annos tosiaan oli loistava eikä laatuun nähden hinnalla pilattu (8,90 euroa).  Riinan tilaama päivän kalasaalis (24 euroa, rapeaksi paahdettua siikaa fenkolipyreellä) oli täydellistä ja oma hampurilaisenikin (18,90) oli yksi parhaista, mitä olen koskaan maistanut. Hiiligrillissä paistettua Charolais-nautapihviä ja rapeita maalaisranskalaisia voi surutta hehkuttaa. Annoksen kruunasi Sinnen oma aioli ja ketsuppi. Päihitti kyllä Helsingin Midhillit ja on kova kilpailija Roslundin purilaiselle.

"Mutta jälkkäriä mahtuu vielä"

Jälkiruoaksi tilasimme lakritsilla maustetut creme bruleet, joiden päällä oli sitruunasorbettia, villivadelmia sekä pistaasipähkinää. Herkullista. Poikamme sai pallon itsetehtyä jäätelöä ja suklaata.

Palvelu oli nopeaa, ystävällistä ja mutkatonta. Juuri tällaista tarvitaan lisää.

Bistro Sinne, tapaamme vielä! Suosittelen kaikille, jotka käyvät Porvoossa ja haluavat unohtumattoman mutta mutkattoman makukokemuksen. Ja suosittelen myös pöytävarausta, sillä tällä tahdilla pöydät ovat täyteen varattuja pitkään.

http://bistrosinne.fi/